PHOTOGRAPHY

Äitini opiskelee töiden ohella valokuvausta. Ajattelin ensin viedä muksua valokuvattavaksi, mutta hän nukahtikin rattaisiin ja mä pääsinkin koekaniiniksi.

Mun mielestä valokuvaus ja kuvattavana oleminen on kivaa! Olen itsekin pohtinut jos jossain vaiheessa jaksaisi opiskella työn ohella myös valokuvausta, mutta uskoisin sen olevan aika kallista puuhaa. Jo pelkkä kamera maksaa miljoonia. Ja jos haluaisi olla oikein hyvä ja pätevä kuvaaja, niin tarvitsisi panostaa kunnolla kamera"lisukkeisiin". 

Mitäs muuta tänne nyt kuuluu.. hmmmm. Oon käyttänyt koko äitiyslomani pikku näpertelyyn :D Oon ihan hirveesti ommellut! Pipoja, housuja, tuttinauhoja, pantoja, lisää pipoja, korjannut kymmenet housut, kaventanut jotain paitaa... Ihan hullua. :D Voin tehdä seuraavan postauksen ihan vaan mun arjestani, lisään sinne kuvia niistä! Mutta oon ihan kivasti saanut niistä pientä lisätienestiäkin, pannat ja pipot varsinkin menee ku kuumille kiville. :'D 

Pääsiäinen mulla meneekin nyt töiden parissa. Muiden vapaapäivät tarkoittaa mun työpäiviä. :D Mut se on ihan kivaa päästä töihin välillä, pääsee näkemään ystäviä ja ennen kaikkea juoruilemaan niiden kanssa. :) Ehkä yritän jossain vaiheessa myös tehdä vähä pääsiäiskakkua, jos kiireiltäni ehdin. Täytyyhän sitä pääsiäisenä vähä herkutella!! Ei sillä muuten niin merkitystä mulle oo.. :D
 Ihan mahtavaa pääsiäistä teille kaikille!

BABY PHOTOGRAPHY

 Joulukuussa osallistuin erilaisiin kilpailuihin ja arvontoihin ja kävi mulla tuurikin! Tai oikeastaan Eelillä kävi tuuri. Olin osallistunut Eelin Batmankuvalla kilpailuun, josta voi voittaa valokuvauksen ja se kuva veikin sitten voiton! Halusin käyttää valokuvauksen siihen, että meistä otetaan muutama perhekuva ja Eelistä otetaan yksittäiskuvia.
Lasten valokuvaaminen on aina hankalaa kun lapset eivät vielä ymmärrä miten kameran edessä pitäisi käyttäytyä. Lapset pyörivät, heiluvat, ilmeilevät ja lopuksi ehkä hermostuvat jolloin kuvista ei välttämättä saa kovin kivoja tai iloisia. 

Meillä Eeli oli jo valmiiksi väsynyt kun oli ollut hereillä jo pari tuntia (eikä yleensä jaksa sen kauempaa olla hereillä, vaan tarvitsee päikkärit). Aloitettiin kuvaamalla Eeliä lattialla karvamatolla.

Yleensä Eeli on iloinen ja hyväntuulinen ja reagoi kaikkiin leluihin tai muiden ihmisten lässytyksiin. Tällä kertaa poju vaan makasi paikoillaan lattialla ja tuijotti ilmeettömänä kameraan. Kaikilla leluilla, ilmeillä ja äänillä koitettiin herätellä muksua ja kyllähän se sit puolen tunnin jälkeen alkoi jo vähän hymyillä ja virkistyä. :D

En viitsi täällä julkaista kaikkia söpöimpiä nassukuvia, niitä näkee muutaman Instagramin kautta tai facebookista jos kiinnostaa. :)

Kaikkiin kuviin oltiin tosi tyytyväisiä ja olikin hankalaa valita meille ne mieluisimmat, joista teetetään isommat kuvat. Kuvaaja oli erittäin mukava, eikä Eeli vierastanut ollenkaan outoja kasvoja tai kameroita. :) Me oltiin aiemmin juteltukin, että olis kiva ottaa jotain perhekuvia. Joten tää voitto tuli kyllä just oikeaan aikaan! 

Meidän pikku jäbä on jo yli 6kk. Mihin tää aika on hurahtanut?? 

MINÄ VS ÄITIYS

 "No miltä nyt tuntuu olla äiti?" "Sää oot ihan muuttunu, näytät paljo aikuisemmalta. Oot niinku ihan äidin näkönen. Hehkut oikeen semmosta äitiyttä!"

Näin oon kuullut. En osaa sanoa miltä tuntuu olla äiti.

 Toisaalta tuntuu vaan ihan kun olis ottanut uuden lemmikin taloon, vaatii totuttelua niin itselle kuin vauvallekkin sopeutua tänne. Ja välillä raastaa hermoja, kun täytyy koko ajan olla valmiina hoitamaan. Välillä niinkin paljon, ettet itse ehdi suihkuun tai vessaan.
Toisaalta tuntuu ihan mahdottoman hienolta ja uskomattomalta! Mä olen itse tuon pienen ihmeen sisälläni kasvattanut ja saanut sen tähän maailmaan. Ja ihan itse olen sen saanut omalla maidollani kasvamaan isoksi möhkäleeksi. Onhan toi sellanen asia, mitä en olis voinut uskoa vielä muutama vuosi sitten, että mä osaisin/pystyisin/saisin tehtyä. 

 Alusta saakka lähes jokainen ihminen on kysynyt, että onnistuuko imetys? Nukkuuko hyvin yöt? Onko rauhallinen lapsi?

Oon iloinen että tähän 4,5kk saakka olen pysytynyt imettämään. Olen myös yhtä iloinen siitä, että vauva osaa juoda tuttipullosta. Kaikki ei kuulemma osaa, ja jos imetyskään ei olisi sujunut, olisi vauva selvinnyt korvikkeella. Mun mielestä on tärkeintä, että vauva saa kuitenkin edes jotain. Onnistuu se imetys sitten tai ei. Mulla ei ollut minkäänlaista ajatusta ennestään että haluanko sen onnistuvan. Tuleehan se halvemmaksi, eikä tarvitse ruokaa pakata aina laukkuihin mukaan kun lähtee jonnekkin. Toisaalta kun syöttää pullosta, isä pääsee enemmän tutustumaan lapseensa.

Ja vaikea sano pienestä vauvasta nukkuuko hyvin.. Harvemmin 3h kauempaa. Yöllä on pakko herätä syöttämään. Välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin. Tällä hetkellä muksu nukkuu ehkä 1h-2h tunnin pätkiä ja herää huutamaan. Yölläkin.
3kk ikäisenä oli kauan sellainen vaihe, että nukahti 8-9 aikaan ja heräsi 4 aikaan yöllä ekan kerran. Se vasta mukavaa oli, jos olis itse tajunnut mennä nukkumaan aiemmin kuin klo 1.00 yöllä...
Mutta hengissä ollaan vielä kaikki vaikka valvotaan öitä ja päiviä. Se on kai normaalia.

Eeli oli 1kk ikäinen, kun lähdin ensimmäisen kerran viihteelle. 

Tästä varmaan joku pahoittaa nyt mielensä, ettei nin voi tehdä kun vauva on niin pieni..
Oli IHANAA päästä pitkästä aikaa ilman mahaa, ilman vauvaa ulos ja nauttia pari alkoholijuomaa. Ei mulla alkoholia mitenkään ikävä ollut. Mut pakko sanoa et kyllä se rentouttaa kun pääsee pois kotoa ottamaan muutaman ja vähä ihmisten ilmoille.. Mahani kanssa mä en kehdannut käydä kertaakaan missään baarissa. Siitäkin tuli paskamyrsky et miten poika pärjäs ilman mua?! Vietti isänsä kanssa laatuaikaa ja isi syötti pullosta. Ei sen kummempaa. 

Halloween.

Eeli oli vasta 2kk ikäinen kun jo kovin kyseltiin että "No joko oot kiinteitä antanu? Kannattais kokeilla velliä! Mitä neuvolasta on sanottu saisko vähä pilttiä antaa? Voisko vettä juottaa?"

Kaikilla on omat tapansa. Mä olin huono äiti kun en juottanut vauvalleni vettä, enkä antanut ennen 4kk kiinteitä.. Mutta onneks niitä huonoja äitejä on muitakin.
Oon huono äiti jos ostan kaupan pilttiä ja syötän sitä muksulleni. Oon myös huono äiti jos keittelen lapselleni soseet ja vietän monta tuntia hellan ääressä enkä oo lapseni kans. 

Oon huono äiti kun käytän kertakäyttösii vaippoja. Kestovaippoja niiden olla pitää..
Ja mitä vielä...

Ainiin oon myös huono äiti kun oon heti menny töihin.. Melkein joka sunnuntai oon töissä. Mun mielestä on myös hyvä että isä saa viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan ja opetella itsekseen hoitotapoja. Ettei mun tarvitse vieressä opastaa ja määrätä. Mitä mä harrastan aika paljon :D

Mutta käyn töissä siksi että mulla on edelleen yritys, jossa on kuluja ja näin äitiyslomalaisena ei paljoa ole varaa pistää kaikkea yritykseen, kun esim vaipatkin maksaa omaisuuden. Sunnuntaisin voi käydä töissä, ilman että se vaikuttaa tukien määrään. Niitä ei tarvitse edes ilmoittaa Kelaan, jos tekee sunnuntaisin tiliä. 

Kaikesta huolimatta, Eelistä on kasvanut hieno pikkumies. Tosi ilonen, eikä oo ollut kipeenä ollenkaan.

Kävin myös ottamassa uuden tatuoinnin, johon sisältyy Eelin alkukirjain ja syntymäaika. :)

Siitäkin tuli paskamyrsky, miten voin ottaa kun imetän... Se ei haittaa mitään, ellei tatuointi tulehdu tms.

Mun mielestä on hassua sanoa itseä äidiksi... Jotenkin vieläkin välillä epäuskoinen fiilis, että onko mulla oikeasti lapsi. Elämä on kutakuinkin samanlaista kuin ennen, paitsi että suurimman osan ajasta olen kotona ja hoidan muksua :D Ja pikkuhiljaa kun Eeli kasvaa ja oppii tekemään asioita itsenäisesti, alkaa nukkua paremmin eikä tarvitse mua enää niin paljoa kokoaikaa, niin mäkin pääsen taas vähän enemmän kavereiden kanssa jonnekkin tai ihan vaan vaikka koiran kanssa puistoon touhuumaan. Saan siis vähän enemmän sitä omaa aikaa.

Oon silti yrittänyt kaikintavoin, ettei musta tule sellaista kotiäitiä lökäreissä ja tukka nutturalla. 

It was one of those moments when everything changes.

En aio edes pahoitella pientä blogitaukoa. Kiva silti että jotkut olivat jättäneet sillä aikaa kommenttejakin vanhoihin postauksiin, ette oo siis mua kokonaan hylänneet vaikka mä hylkäsin teidät. Oikea syy etten ole tänne päässyt kirjoittelemaan, on se, että mun mieheni heitti nettimodeemin menemään eikä mun puhelimesta saanut nettiä koneeseen kun heti meni nettipaketti täyteen jne... Nyt mulla on uus liittymä jossa on rajaton netti, eli ehkä jatkossa pääsen useammin kirjoittelemaan. :)  Ja kun en  päässyt tänne kirjoittelemaan, niin sit tuli vastaan jo se raja et on mennyt liiian pitkä aika, enkä osaa enää alottaa mistään. Mutta on myös vielä kolmas syy, miksi en ole tähän ehtinyt sen enempää panostamaan:

1.10 meille syntyi poika. 3190g ja 50,5cm  <3

Olin näköjään 29.9 vielä ehtinyt tänne kitisemään tuskaisista oloistani, seuraavana päivänä tuli lähtö sairaalaan ja vielä vuorokausi niin tuo pikkumies oli maailmassa.

Ristiäiset meillä oli 12.11, päivää ennen isänpäivää.

Ja pikkumies sai nimekseen Eeli Johannes Antero.

Marraskuussa oli myös toinen tärkeä päivä, kun rakas lapsuudenystäväni meni naimisiin ja mä sain olla kaason roolissa (mitä nyt raskauden ja synnytyksen jäljiltä pystyin). 

Ja sitten oli Eelin ensimmäinen Joulu! Ja mä vaihdoin turkkini punertavaan :D

Toivottavasti joku ilahtui meidän pikaisista kuulumisista ja kirjoittelen taas pian enemmän kun kerkiän! :)