tiistai 27. tammikuuta 2015

Sunnuntai häämessuilla

Sunnuntai olin Janikan kanssa Sailan malleina häämessuilla.
Aamu alkoi 7.00 herätyskellon soitosta. Samantien ylös ja "helpot" vaatteet päälle kampauksen ja meikin vuoksi.
7.15 soi jo ovikello ja Janika saapui mun työ. Otettiin häämekot kainaloon ja pakkasin laukkuuni evästä mukaan kun aamupalakin jäi väliin.. (Mulla on tapana nousta aina viime tipassa:D) Kisuille ruoka ja sit lähdettiin etuovelle odotteleen kyytiä.
7.30 Saila kaartaa mun pihaan autolla ja sit lähdetään kohti keskustan kampaamoa, jossa laitettiin tukat ja meikit. Saila siis laittoi tukat ja teki Janikalle kynnet. Kosmetologi teki meille meikit ja edellisenä iltana mulle samassa liikkeessä kynnet. 


8.15 mulla oli meikki valmis ja pääsin siemailemaan hetkeks kahvia! Aloin myös itse hiukan kihartelemaan tukkaani, että Sailalla olis yks työvaihe vähemmän ja oltais nopeemmin valmiita.
8.30 Janikan tukka oli valmis ja sit Saila jatkoi mun tukkaani.
11.00 Kaikki oli valmista ja saatiin alkaa pakkaileen tavaroita kassiin ja takasin autoon ja valmistautuu lähtemään messuille. Otettiin vielä kampaamossa muutamat kuvat kampauksista, kun siellä sattuu olemaan niin hyvä valo.




Messukeskuksessa oltiin n. 11.20 ja itse messut alkoivat 12.00.. Saila ja tämä kosmetologi menivät laittamaan heidän pöytäänsä valmiiksi ja me hipsittiin Janikan kanssa yläkertaan. Tiesin että yläkerrassa on pukumyyntiä, joten siellä oli tilat joissa sai vaihtaa mekot päälle. Kiskottiin toisillemme mekot päälle. Janikan puvun nyörityksissä meni varmaan yks vartti.. ei musta kyllä olis nyörittämään tollasia ihan työkseen. :D Sit kiskottiin vielä korkokengät jalkaan (+10senttiä lisäpituutta), ettei mekko ihan laahais maata pitkin. Taisin myös auttaa jotakin tuntematonta naista jonkun mekon kanssa, aika sählinkiä siinä oli!
11.45 oltiin puvut vihdoin päällä ja löydettiin yks valoisa ikkuna, jonka edessä sit päätettiin napata nopeet kuvat, että saadaa facebookkiin jokin kuva aiheuttamaan hämminkiä. :D







Olisin mä voinut sinne facebookkiin lisätä jonkun tosi harkitun ja hienon morsiuskuvan ja laittaa vaikka tekstiks jonku ihanan häävärssyn (onhan naimisiinmeno yks onnellisimpia päiviä elämässä).... mut arvatkaa lisäsinkö tän kuvan:


12.00 alkoi ihmisiä tulvia messuille, joten mentiin Sailan ja tämän kosmetologin pöydän luo. Siellä oli kaikki valmiina ja me sitten siinä tyydyttiin vaan poseeraamaan ja esittelemään kampauksia ja kynsiä kiinnostuneille. En oo tainnut koskaan ennen olla missään mallina, joten oli tosi hämmentävää olla kaikkien katseiden kohteena ja oli ihanaa kun Janika sanoi että "toi tyttö kysyi kaveriltaan et ´minkä arvosanan antaisit?´ ja puhui meistä..". Oltiin siis kirjaimellisesti oikeen arvioitavana siellä. Mut kyllä tuli paljon kehuja varsinkin tukasta. Niin väristä ku pituudestaki..


14.00 tuli hiljasempi hetki kun alkoi muotinäytös auditoriossa ja ihmiset katosivat sinne. Oli siis oiva hetki vähän haukata banaania ja juoda, ettei ihan taju lähde. Käytiin myös vähän kiertelemässä ja kattelemassa muiden esillelaittoja.






16.00 alkoi olla jo ihan veto pois kun oltiin herätty niin aikasin, eikä oltu syöty kunnolla. Väsytti ihan hirmusesti ja ennen kaikkee jalkoihin sattu ihan sikana. Ei ollu korkkarit mitkään ihan kaikkein mukavimmat popot! :D 



Kuvassa olevan mekon sain serkultani lainaksi. Mekko pääsi siis uudelleen käyttöön sitten 2013 elokuun! Mä tykkään tuosta mekon mallista tosi paljon ja koska tuo yläosa on tosi vartalonmyötänen ja sen sisällä on vielä kunnon kiinnikkeet niin ei ollut pelkoa että tippuis päältä.
Oon aina haaveillut omaksi häämekokseni jotain, jossa on yläosassa jotain timantti/glitteri/paljettihässäkkää ja mekko levenis tosi paljon tuosta vyötäröltä.. tai sitten joku pitsinen yläosa ja levenevä alaosa. Mut nyt kyllä vahvistui myös sekin ajatus et ei se huono oo, että muodotkin hiukan näkyy! :D Eihän sellasessa levenevässä prinsessaunelmassa näy muodot mitenkään.. Mut tosin nyt kun oon päivän käyttänyt tällästä mekkoa ni tulevaisuudessa voi olla sit se  prinsessamekko. Joo.

Hiuskoriste oli mulla jo ennestään. Oon sen muistaakseni viime kesänä ostanut BijouBrigittestä.



Saila kävi vielä ottamassa meistä muutamat yhteiskuvat. Samassa ikkunapaikassa, joka todettiin toimivaksi. Aiemmallakin kuvauskerralla joku ystävällinen nainen kävi nappaamassa meistä yhteiskuvat, mutta ne ei loppujen lopuksi olleet kovin hyvälaatuisia. Ja tällä naisella oli vähän liian pitkä kosketus kuvaa ottaessa, koska samanlaisia kuvia tuli n. 20kpl... Mulla on kännykässä siis sellanen sarjakuvajuttu, jos painaa liian kauan laukaisinta. Mutta hienoa että on ystävällisiä ihmisiä vielä olemassa! :D




17.00 päätettiin lähteä riisuutumaan puristavista mekoista ja vielä puristavimmista kengistä. Viimeinen tunti siis oltiin hupparit päällä, mut sentäs tukka ja meikit oli vielä hyvin. :D
18.00 lähdettiin ajeleen kotio ihan väsyneenä!
18.30 olin jo kotona ja aloin irrottamaan kampaustani yks pinni kerrallaan.. Aikaa kului tähän operaatioon PUOL TUNTIA. Voin kertoa että oli hermot koetuksella. Kyllä oli hyvin kestävä kampaus!! :D
19.00 suihkuun ja loppuillan pötkötin sohvalla ihan koomassa ja selailin näitä kuvia.. Nukkumaan taisin mennä jo kymmenen jälkeen.. mikä on mulle erikoista.


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

:)

Heiii pitkästä aikaa taas! Pahoittelen hiljaisuutta täällä blogin puolella, oon jotenkin ollut niin poikki viimiset pari viikkoa. Mitään ei jaksais tehdä töiden lisäks. Kotiin kun pääsee ni sohvalle maate ja siinä se loppuilta aina kuluukin, eikä jaksa edes koneella olla.

Mulla hajos tässä taannoin iphone5 ihan ilman syytä. Se vaan pimahti. Muuten olis toiminut, mut kehenkään ei saanu viestein eikä puheluin yhteyttä, eikä kukaan muhun. Nyt mä sitten pistin paremmaks ja ostin uudemman mallin eli 5S!  Iphone6 en vielä uskaltanut ostaa, se on muutenkin vähän isompi ku tuo vitonen niin ei mahdu käteen. :D Aion nyt suojella tota mun puhelintani kaikelta pahalta ettei se vaan mee rikki!! Siks ostinkin siihen vielä nätit Guessin suojakuoret! 




Vaikka tässä kaikkea väsymystä ja kiirusta onkin ollut niin lauantaina ehdein poiketa ystävällä kattomassa uutta pikkukisua!  Voi kun se oli pieni. Verrattuna noihin mun rontteihin.. Olispa ne aina noin pieniä ja heiveröisiä :>



Tänään Porissa oli häämessut ja pääsin työkaverini Sailan malliksi sinne. Mulla oli ihan mahtipitkä tukka hienolla kampauksella ja maailman hienoin hääpuku päälläni. Kuvia mun uuteen hienoon superkännykkään kertyi noin 200kpl, laitan niitä tännekkin heti vaan kun kerkiän. :)  Hätäsimmät voi käydä tuolta sivupalkista Instagram-tileillä kurkkimassa kuin hienona siellä ollaan oltu.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet



Helouu muruset! Ja oikeen hyvää Uutta vuotta!! Meidän vuosi vaihtui mukavasti. Oltiin Sailalla ja niinku kuvista näkyy oli kuoharia ja oli siideriä.. eli ei se ihan kuivin suin vaihtunut. Ilta meni nopsaan: syötiin nakkeja ja perunasalaattia! Katteltiin raketteja. Valettiin vähän tinaa, ennustukset tinojen muodon mukaan katottiin jostain netin ihmeellisestä maailmasta, eikä kukaan meistä tainnu olla ihan tyytyväinen seuraavan vuoden ennustuksiin :D Oli surua, ystävän kanssa riitautumista, varattomuutta ja mitä kaikkee sitä oli.. pöh! 
Tästä vuodesta ois parempi tulla yhtä hyvä ku vuodesta 2014!



En tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, kun tiiän etten osaa niitä pitää vaikka aluks idea kuulostaiskin hyvältä..  Jotkut on saattanut jo esim instagramista huomata, mutta siis mä teinkin pikku uudistuksen hiuksiini uuden vuoden kunniaks! Tai siis Sailahan tän toteutti!


Välillä siis vähän räikeempää!  ps. kattokaa (vasen kuva) mun raivostuttavaa pyörrettäni takaraivolla, miten ihmisellä voi olla tommonen?? Aina tarvii olla 200asteiset raudat ja vahvat lakat  käytössä et saa ton jotenkuten piiloon! 
Mutta joo nyt jo on ikävä vaaleeta :D Ei sillä että täs punases mitään vikaa olis! Mulla kestää tää tottuminen hiukan, varsinkin kun vaaleeta katteli 1,5 vuotta. Okei oli mulla 1-2kk välissä se vähän oranssihtavanruskee, mut ei se ollu näin iso muutos. Ennen vaaleeta en osannut olla sit taas mikään muu ku tummatukkanen (ja sitä mä olin moonen monta vuotta).




1.1.2015 aamulla suunnilleen 7 aikaan heräilin ensinnäkin krapulaisena,  mutta myös ihmetellen että miksei toinen aukee lainkaan. Paniikissa kokeilin kädellä silmääni, salamana sängystä ylös ja vessaan peilin eteen juosten ja toivoen et mä kuvittelin. No enhän mä mitää kuvitellu, luomi turvonnut niin paljon että tosiaan koko silmä oli ummessa, koko luomi ihan punanen ja silmään sattu ihan sikana. Välillä tuntu siltä kun olis yläluomen alla ollut joku roska, mut mitään ei näkynyt.. varsinkaan kun turvonnutta luomee ei saanu paljoo liikuteltua :D Menin takasin nukkumaan ja toivoin herääväni tähän vuoteen uudelleen kauniimpana.

Saman näkösenä heräsin uusiks 12 jälkeen. Laitoin kylmän pyyhkeen silmän päälle ja sain turvotuksen laskemaan. Tietysti kun oli pyhäpäivä, niin en viitsinyt lähteä päivystykseen kun ajattelin että siellä on varmasti tärkeämpiäki tapauksia Uuden vuoden juhlinnan jälkeen. Apteekista hain ensiavuksi jotain silmätippoja, jotka lievensi kutinaa ja punotusta, siellä myös sanottiin että sinne päivystykseen olis ollut 6h jono. Huh. Seuraavana aamuna menin lääkäriin ja sain ihania "hehhe toi on ampunu raketilla silmään"-katseita... Lääkäri totesi että mulla on luomirakkura. Mikä? Joku rauhanen mennyt tukkoon ja aiheuttanu herneen kokosen kovan paukuran luomeen. Sain antibioottirasvaa ja käskettiin hautoa lämpimällä pyyhkeellä ja sanottiin vielä perään et "Jollei se itellään oo tyhjentyny 3 kuukauden aikana ni sit se täytyy kirurgisesti tyhjentää, siin vaan käännetää luomi nurinpäin ja avataan se patti. Nii ja toi rasva tulee suoraan silmään, se on sellasta ettet nää  sit yhtään mitää hetkeen." Oli mukavan hämmentävää lähteä lääkäristä miettien kuinka hiton kauan mä näytän tältä ja miten teen työni puolisokeena??!

Onneks oli viikonloppu heti uv:n jälkeen, sillä en mä kehdannut liikkua missään. Koko vkl vaan kotona silmää hoidellen ja 1000leffaa kattoen :D Viis päivää mulla sit oli patti silmässä, välillä enemmän turvoksissa/kipeenä ja välillä vähemmän. Sit se vaan tyhjeni yhen yön aikana. Hyi. Luomessa on edelleen ihan minimini kova patti, mutta sitä ei edes näy, sen vaan tuntee. Lääkärin mukaan sellanen sinne yleensä jääkin ja saattaa mennä vuosikin ennen ku se sieltä katoo. Kiva. Kaikkee sitä voi näköjään tulla. -.-  Toivottavasti teidän vuosi on alkanut paremmin! =)


Moni on täällä kehunut mun vaaleita hiuksiani... mitäs mieltä ootte näistä? : )