MINÄ VS ÄITIYS

 "No miltä nyt tuntuu olla äiti?" "Sää oot ihan muuttunu, näytät paljo aikuisemmalta. Oot niinku ihan äidin näkönen. Hehkut oikeen semmosta äitiyttä!"

Näin oon kuullut. En osaa sanoa miltä tuntuu olla äiti.

 Toisaalta tuntuu vaan ihan kun olis ottanut uuden lemmikin taloon, vaatii totuttelua niin itselle kuin vauvallekkin sopeutua tänne. Ja välillä raastaa hermoja, kun täytyy koko ajan olla valmiina hoitamaan. Välillä niinkin paljon, ettet itse ehdi suihkuun tai vessaan.
Toisaalta tuntuu ihan mahdottoman hienolta ja uskomattomalta! Mä olen itse tuon pienen ihmeen sisälläni kasvattanut ja saanut sen tähän maailmaan. Ja ihan itse olen sen saanut omalla maidollani kasvamaan isoksi möhkäleeksi. Onhan toi sellanen asia, mitä en olis voinut uskoa vielä muutama vuosi sitten, että mä osaisin/pystyisin/saisin tehtyä. 

 Alusta saakka lähes jokainen ihminen on kysynyt, että onnistuuko imetys? Nukkuuko hyvin yöt? Onko rauhallinen lapsi?

Oon iloinen että tähän 4,5kk saakka olen pysytynyt imettämään. Olen myös yhtä iloinen siitä, että vauva osaa juoda tuttipullosta. Kaikki ei kuulemma osaa, ja jos imetyskään ei olisi sujunut, olisi vauva selvinnyt korvikkeella. Mun mielestä on tärkeintä, että vauva saa kuitenkin edes jotain. Onnistuu se imetys sitten tai ei. Mulla ei ollut minkäänlaista ajatusta ennestään että haluanko sen onnistuvan. Tuleehan se halvemmaksi, eikä tarvitse ruokaa pakata aina laukkuihin mukaan kun lähtee jonnekkin. Toisaalta kun syöttää pullosta, isä pääsee enemmän tutustumaan lapseensa.

Ja vaikea sano pienestä vauvasta nukkuuko hyvin.. Harvemmin 3h kauempaa. Yöllä on pakko herätä syöttämään. Välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin. Tällä hetkellä muksu nukkuu ehkä 1h-2h tunnin pätkiä ja herää huutamaan. Yölläkin.
3kk ikäisenä oli kauan sellainen vaihe, että nukahti 8-9 aikaan ja heräsi 4 aikaan yöllä ekan kerran. Se vasta mukavaa oli, jos olis itse tajunnut mennä nukkumaan aiemmin kuin klo 1.00 yöllä...
Mutta hengissä ollaan vielä kaikki vaikka valvotaan öitä ja päiviä. Se on kai normaalia.

Eeli oli 1kk ikäinen, kun lähdin ensimmäisen kerran viihteelle. 

Tästä varmaan joku pahoittaa nyt mielensä, ettei nin voi tehdä kun vauva on niin pieni..
Oli IHANAA päästä pitkästä aikaa ilman mahaa, ilman vauvaa ulos ja nauttia pari alkoholijuomaa. Ei mulla alkoholia mitenkään ikävä ollut. Mut pakko sanoa et kyllä se rentouttaa kun pääsee pois kotoa ottamaan muutaman ja vähä ihmisten ilmoille.. Mahani kanssa mä en kehdannut käydä kertaakaan missään baarissa. Siitäkin tuli paskamyrsky et miten poika pärjäs ilman mua?! Vietti isänsä kanssa laatuaikaa ja isi syötti pullosta. Ei sen kummempaa. 

Halloween.

Eeli oli vasta 2kk ikäinen kun jo kovin kyseltiin että "No joko oot kiinteitä antanu? Kannattais kokeilla velliä! Mitä neuvolasta on sanottu saisko vähä pilttiä antaa? Voisko vettä juottaa?"

Kaikilla on omat tapansa. Mä olin huono äiti kun en juottanut vauvalleni vettä, enkä antanut ennen 4kk kiinteitä.. Mutta onneks niitä huonoja äitejä on muitakin.
Oon huono äiti jos ostan kaupan pilttiä ja syötän sitä muksulleni. Oon myös huono äiti jos keittelen lapselleni soseet ja vietän monta tuntia hellan ääressä enkä oo lapseni kans. 

Oon huono äiti kun käytän kertakäyttösii vaippoja. Kestovaippoja niiden olla pitää..
Ja mitä vielä...

Ainiin oon myös huono äiti kun oon heti menny töihin.. Melkein joka sunnuntai oon töissä. Mun mielestä on myös hyvä että isä saa viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan ja opetella itsekseen hoitotapoja. Ettei mun tarvitse vieressä opastaa ja määrätä. Mitä mä harrastan aika paljon :D

Mutta käyn töissä siksi että mulla on edelleen yritys, jossa on kuluja ja näin äitiyslomalaisena ei paljoa ole varaa pistää kaikkea yritykseen, kun esim vaipatkin maksaa omaisuuden. Sunnuntaisin voi käydä töissä, ilman että se vaikuttaa tukien määrään. Niitä ei tarvitse edes ilmoittaa Kelaan, jos tekee sunnuntaisin tiliä. 

Kaikesta huolimatta, Eelistä on kasvanut hieno pikkumies. Tosi ilonen, eikä oo ollut kipeenä ollenkaan.

Kävin myös ottamassa uuden tatuoinnin, johon sisältyy Eelin alkukirjain ja syntymäaika. :)

Siitäkin tuli paskamyrsky, miten voin ottaa kun imetän... Se ei haittaa mitään, ellei tatuointi tulehdu tms.

Mun mielestä on hassua sanoa itseä äidiksi... Jotenkin vieläkin välillä epäuskoinen fiilis, että onko mulla oikeasti lapsi. Elämä on kutakuinkin samanlaista kuin ennen, paitsi että suurimman osan ajasta olen kotona ja hoidan muksua :D Ja pikkuhiljaa kun Eeli kasvaa ja oppii tekemään asioita itsenäisesti, alkaa nukkua paremmin eikä tarvitse mua enää niin paljoa kokoaikaa, niin mäkin pääsen taas vähän enemmän kavereiden kanssa jonnekkin tai ihan vaan vaikka koiran kanssa puistoon touhuumaan. Saan siis vähän enemmän sitä omaa aikaa.

Oon silti yrittänyt kaikintavoin, ettei musta tule sellaista kotiäitiä lökäreissä ja tukka nutturalla. 

It was one of those moments when everything changes.

En aio edes pahoitella pientä blogitaukoa. Kiva silti että jotkut olivat jättäneet sillä aikaa kommenttejakin vanhoihin postauksiin, ette oo siis mua kokonaan hylänneet vaikka mä hylkäsin teidät. Oikea syy etten ole tänne päässyt kirjoittelemaan, on se, että mun mieheni heitti nettimodeemin menemään eikä mun puhelimesta saanut nettiä koneeseen kun heti meni nettipaketti täyteen jne... Nyt mulla on uus liittymä jossa on rajaton netti, eli ehkä jatkossa pääsen useammin kirjoittelemaan. :)  Ja kun en  päässyt tänne kirjoittelemaan, niin sit tuli vastaan jo se raja et on mennyt liiian pitkä aika, enkä osaa enää alottaa mistään. Mutta on myös vielä kolmas syy, miksi en ole tähän ehtinyt sen enempää panostamaan:

1.10 meille syntyi poika. 3190g ja 50,5cm  <3

Olin näköjään 29.9 vielä ehtinyt tänne kitisemään tuskaisista oloistani, seuraavana päivänä tuli lähtö sairaalaan ja vielä vuorokausi niin tuo pikkumies oli maailmassa.

Ristiäiset meillä oli 12.11, päivää ennen isänpäivää.

Ja pikkumies sai nimekseen Eeli Johannes Antero.

Marraskuussa oli myös toinen tärkeä päivä, kun rakas lapsuudenystäväni meni naimisiin ja mä sain olla kaason roolissa (mitä nyt raskauden ja synnytyksen jäljiltä pystyin). 

Ja sitten oli Eelin ensimmäinen Joulu! Ja mä vaihdoin turkkini punertavaan :D

Toivottavasti joku ilahtui meidän pikaisista kuulumisista ja kirjoittelen taas pian enemmän kun kerkiän! :)

TULE JO

Heipparallaa.
Täällä alkaa käydä jo päivät pitkiks ja yöt tuskallisiks. Päivisin ei keksi enää tekemistä ja sit kun keksin siivota jonku paikan, niin kyllästyn viidessä minuutissa tai sitten alkaa joku paikka kolottaa ja meen mieluummin sohvalle makoileen. Öisin sit taas makoilu paikoillaan ottaa päähän kun uni ei tahdo millään tulla. Ja aamusin on pakko kaivautua väsyneenä ylös sängystä tämän pienen karvakasan takia. Ainakin koiralla on mukavaa kun sillä on koko ajan mut seurana :D

Tukka ja naama mulla taitaa olla joka toinen päivä kunnossa.. Toisina aamuina jaksaa vähän meikkailla ja laittaa pidennyksiä päähän (en ymmärrä kenen takia:D) ja toisina päivinä mennään mieluummin pussi päässä. Nyt on siis menossa rv41 .. Kumma miten yli kuukausi sitten olin jo aivan valmis kaikkeen mahdolliseen kun oli niin hurjat kivut munuaisen vuoksi. Nyt kun mennään jo yliajalla niin tuntuu etten oo yhtään valmis. Ja olokin on väsystä huolimatta normaali, ihan ku vaan olis jollain sairaslomalla. Mahaan on jo periaatteessa tottunut, niin ei aina muistakkaan olevansa raskaana.

Sailan kanssa ehdittiin vähä maalailla masuakin. Tai siis Sailahan sen taiteellisen puolen tässä toteutti. Mä yritin vaan olla nauramatta, että maha pysyis aloillaan. :D En mä muuten niin välitä mistään masuraskauskuvista, mut nää on kyllä hauskat ja kehtaa julkaistakin. 

Odottavat on tunnelmat : D

IMETYSKORU

 Heips. Tulin kertomaan teille imetyskotusta! En itsekään tiennyt sellaisesta, ennen kuin vasta nyt ja oon todella ilonen että sain tälläisen mahdollisuuden "kokeilla" tätä korua. Tietysti itse käyttöönhän se pääsee vasta kun muksu on maailmassa.
Mikä korun tarkoitus sitten on?

Imetyskorun idea on antaa pienille sormille muuta tekemistä imetyksen ajaksi kun äidin nipistely. Täydellinen niille lapsille joilla on vaikea keskittyä imetyshetkellä. Imetyskoru antaa virikettä imetysajaksi.

Imetyskoru on lapselle turvallinen koru, josta saa vapaasti vetää, sillä lukko napsahtaa auki, jos vauva vetää liian lujaa.

Helmet on tehty kestävästä ja vauvalle turvallisesta bpa-vapaasta, elintarvikekelpoisesta silikonista, joten sitä voi, ja saakin imeskellä ja pureskella. Pureskelu auttaa ienten kutinaan hampaiden puhjetessa.

Imetyskoru - BPA-vapaata silikonia

Näyttävä koru sopii moniin asusteisiin - käytettäväksi myös imetyksen jälkeen. =)

Omasi pääset tilaamaan täältä: http://www.raskauskeiju.fi/imetyskorut  

Postissa on tulon päällä vielä toinenkin eri malliston imetyskoru, keltaisena. Sitä odotellessa! 8)

39

Vihdoin sain kaikki vauvan vaatteet pestyä ja järjesteltyä laatikoihin odottamaan uutta tulokasta! Muistin myös samalla vähän kuvailla, mitä kaikkee sitä nyt löytyykään meiltä! :)

Vuoden lopulla on muutamat hienommat juhlat, niin piti pienellekkin hommata vähän prameempaan juhla-asua. Housut kun tohon vielä keksis =)

Pientä muutosta havaittavissa 8kk aikana :D

Tässä on ehkä mahdollisesti kotiutumisasu, toi body on ainakin ihan mahtava koonsa, nappien ja hihojen vuoksi! Ja onhan se nyt söpö : >

Mun aamupalat on nykyään ihan parhautta. Ennen en oo ehtinyt nauttimaan päivän tärkeintä ateriaa, eli sitä aamupalaa... Nyt on vaikka ja mitä : D

Siitä ei oo ees vuotta ku menin sanoo et jos mä joskus saan poikamuksun niin siitä tulee Batman :D No tästä on hyvä lähtee eteenpäin.. 

RV39.. Välillä jaksaa laittautua ja pukeutua paremmin, välillä taas mennään kollareissa ja tukka nutturalla. Kohta sais alkaa tapahtua.. :E